Tuohon yöhön mahtuu lähes kaikki mahdollinen.
Se alkoi, kun lähdimme neljän aikaan ajamaan Jyväskylään SPR pomoni kanssa. Olin sopinut yökylästä kaveripariskunnan luona ja jäin heidän luokseen heti. Sieltä yhdeksän aikaan meidät Petrin kanssa heitettiin Ilokivelle järkkäämään viimeisiä juttuja ennen kuin bileet alkoivat.
Laiteltiin pöytään sateenkaarilippu, leviteltiin HIV-säätiön kondomipakkaukset ja JKL Seta - hihamerkit.
Tapasin juhlien mukavan DJ:n, joka hiljaisina tunteina tuli keskustelemaan meidän kanssamme eteiseen. Juhlat olivat aika hiljaiset ennen keskiyötä. Alakerrasta pauhasi tekno ja meillä soi Jazz Funkia.
Olin laittanut päälleni ebayn mekon, joka tuntui paljastavan vähän liiankin anteliaasti, mutta pyrin repimään aina säännöllisesti kaula-aukkoa ylöspäin. Ei sillä, että minulla olisikaan oikein mitään esiteltävää, muuta kuin puna-mustat rintaliivini. Ja seksikkäät rintaliivit ovatkin.
Sain Hozierin 'Take Me To The Church' biisin sittenkin viimeisten biisien joukossa ja tanssin sitä silmät kiinni.
Minulle tarjottiin kaksi kertaa skumppaa, lukuisia siidereitä ja kauniita sanoja. Näin pitkästä aikaa keskiyön ilotulitukset ja minua houkuteltiin muuttamaan Jyväskylään. Alan pikkuhiljaa lämmetä tälle idealle ehkä.
Bileiden jälkeen oli luvassa tietenkin jatkot. Kutsuin myös ystäväni K:n Jyväskylästä sinne ja iltani parani huomattavasti lisää. Siellä me istuimme DJ:n, ystäväpariskunnan, ihanan Amandan, illan tupari-jatko-emännän, kahden kissan ja K:n kanssa juomassa puolukkaista boolia (ja minä siirryin juomaan punkkua, jonka DJ toi mukanaan). Keskustelut kävivät todella raaoissa ja henkilökohtaisissakin asioissa. Me aloimme jossain vaiheessa tekemään uunileipiä ja maistoin ensimmäistä kertaa Napoleonin salamia ja rakastuin. Annoin K:lle myös maistiaisen ja tykkäsi paljon.
Minusta on niin ihanaa, miten tervetulleesti kaikki ihmiset ottivat minut vastaan ja meidät K:n kanssa keskusteluihin mukaan, koska muut tunsivat toisensa paremmin ja me olimme ne 'newbiet' porukasta. Vaikka otin allergialääkkeen ennen Hilman asuntoon menoa, sain aamun aikana kivoja allergisia oireita. Ensin lähti ääni kähisemään, sitten vasta toinen silmä alkoi tykyttää ja huomasin nukuttuani, että molemmat silmät olivat ihan punaiset ja kuivat.
Kissat ovat silti suloisia, enkä voi olla silittelemättä jos jossain niitä tapaan.
Söimme ja siirryimme viereiseen asuntoon, jossa minun oli tarkoitus yöpyäkin. Jatkoimme musiikin kuuntelua, mutta erilaisissa sfääreissä, porukka alkoi jo väsyilemään eikä ihme. Minä ilmaisin kohteliaasti, että menisinkin K:n luokse yöksi ja pahoittelin kaikkea vaivaa. En onneksi heidän mukaansa ollut mitenkään vaiva. Ja me lähdimme kolmisin kävelemään kohta keskustaan; minä, K ja DJ. Kello oli puoli kymmenen ja maa oli sateen ja plussakelien vuoksi aivan järkyttävän liukas. Minua nauratti, kun K talutti minua jään läpi ja sanoi kaikkea: no ei tää niin liukas ole ja ihan hyvin se menee, koska ne olisivat todennäköisesti ne viimeiset sanat, jotka lukisivat kohta hautakivessä.
DJ kääntyi jossain vaiheessa toiseen suuntaan ja me jatkoimme matkaa paheksuvien katseiden osoittamina kohti bussipysäkkiä. Bussissa naureskelimme tyhmille jutuille, olin huolissani silmästäni ja kelasimme illan tapahtumia ennen kuin pääsimme oikealle päätepysäkille, josta ei kauaa kävellyt kämpälle.
Nukahdin ilmeisen nopeasti, koska en edes muista mitä viimeiseksi ajattelin kun kiipesin sänkyyn. Mutta nukuimme puoli viiteen iltapäivällä ja kuuden aikaan lähdimme Tuulikin kanssa ajamaan jo Mikkeliin.
Aivan loistava uusi vuosi ja toivottavasti paljon mahtavampi vuosi edessä.
No comments :
Post a Comment