elämä maistuu minttulatelle ja painomusteelle.

Työskentelen koulun kautta tällä hetkellä journalistina paikallislehdessä ja olen tästä paikasta niin innoissani, pääsen vihdoin treenaamaan lehteen kirjoittamista. Tuleekohan musta sittenkin isona kirjailija tai ammatti journalisti?
Minulle tulee tärkeä ja ammatillinen olo, kun aamuisin töihin tullessa haen viereisestä konditoriasta kahvia ja astelen toimistoon sisälle kasvot pakkasen puraisemina ja kädessä kuuma take away-muki. Istun päätoimittajan toimistossa väliaikaisen työpöytäni ääreen ja tutkailen, mitä maailmalla tapahtuu tällä hetkellä. Okei, selaan myös Tavi Gevinsonin blogia, koska innostuin kirjoittamaan mielipide pohjaista artikkelia nuorista bloggaajista ja kuinka he ovat tämän päivän markkinakikka pienillekin yrityksille.

Työpöytäni ympäristö haisee miehiselle testosteronille ja savukkeille. Jo vessatiloista huomaa, ettei talossa ole naisia paljoa käynyt. Peilin juurelta on turha löytää minkäänlaista tasoa, jossa säilytettäisiin hygieniatarvikkeita tai pari ylimääräistä hiuslenkkiä, kuten kaupan vessasta aina löytää.
Käsipyyhkeitä tai papereitakaan ei löydy vessan puolelta.
Mikään näistä ei siltikään latista mun fiilistä työskennellä sanomalehdessä ensimmäistä kertaa (mutta ei toivottavasti viimeistä kertaa) elämässäni.

Eilen kirjoitin ihka ensimmäisen lehtijuttuni, joka myös julkaistiin nettiversiossa. Palkinnoksi onnistuneesta journalismi-työstäni ostin uudet alennusrintsikat itselleni. Ja salaatin.
Oli ihanaa käydä jututtamassa torilla jäänveistäjiä eri puolilta maailmaa, ja ensimmäiseksi jäivät mieleen nauravaiset miehet Latviasta ja Virosta, jotka myös esittelivät luonnoksia töistään.
"Ajatus ei kulje ilman kahvia".

Tunnen olevani täynnä aivan uutta elinvoimaa ja virtaa, aivan kuin sisälleni olisi muuttanut vanhan, väsyneen mörön tilalle uusi, energinen ja värikäs persoona.
Sen merkiksi vaalensin hiukseni pari viikkoa sitten ja viime viikonloppuna siskoni viimeisteli vaalennusprosessin ihanalla helmiäisen harmaalla sävyllä. Rakastan sitä, miten punainen huulipuna tulee esiin tämän värin kanssa ja kuinka kiharani ovat nyt paljon elinvoimaisemmat ja kauniit.

Eilen liityin myös fitfarmiin ja ostin 6-viikon simple diet - ohjelman. Päätin yrittää nyt kunnolla saada elämäni tasapainoon. Haluan vihdoin mahtua ensi kesänä farkkushortseihin, jotka ostin muutama vuosi sitten Gina Tricot:in alennuksilta. Ne ovat lila-pinkit ja niissä on niittejä.
Saan paljon tsemppiä ja taustatukea siskoltani, joka tästä dietistä eilen vihjaisi minulle, ja myös ystäviltäni jotka käyvät myös elämäntapamuutoksia läpi. Aloitan simple diet - ohjelmalla, koska se keskittyy pelkästään ruokaa, eli minun ei tarvitse omistaa salikorttiakaan. Käyn toki lenkillä jo muutenkin ja liikunta kuuluu isoksi osaksi arkeani, mutta ei tarvitse stressata tiukoista treeniohjelmista. Toki minulla on tallessa superdietti - ohjelma puhelimessani, jota voin alkaa kuuden viikon jälkeen kokeilemaan uudestaan.

Jussi sanoo, että olen löytänyt seksuaalisen itsevarmuuteni nyt ja se on hyvä asia. Ehkä niin, nyt kun vielä pääsisin toteuttamaan reilaushaaveeni kesäkuulle, niin olen saanut tavoitteeni toteutettua.

Tämän hetken fiilisbiisit ovat:
Years&Years - Take Shelter
The Wombats - Greek Tragedy
Fitz and The Tantrums - MoneyGrabber
Noah And The Whale - 5 Years Time