oh, október.

Viime yö ei kyllä mennyt ihan putkeen taas. Oli tarkoitus mennä aikaisin nukkumaan, koska lupauduin auttamaan Siwan inventaariossa kello kuusi aamulla ja oon nyt vetänyt niin lahjakaasti unirytmini ihan sekaisin, että ajattelin jaksavani herätä aikaisin vain jos menen mahd. aikaisin nukkumaan. No, se venähti sinne yhteentoista saakka, koska piti vielä suihkussakin käydä ja innostuin lukemaan uutta kirjaa kolmen tarinan verran.
Kun kävin nukkumaan, niin tunsin aivan hirveää kipua alavatsassa ja - selässä. Ajattelin, että se menisi ohi jos vain nyt nukahtaisin. En halunnut enää nousta ylös ja lähteä suunnistamaan keittiöön, en vain jaksanut ja tuollaisen krampin kanssa kukaan halua ajatella nousemista.
Tunnin päästä heräsin niin kamalaan kipuun, että se sai minut voimaan jo huonosti. Nyt oli pakko nousta ja lähteä hakemaan sitä särkylääkettä.
Olin varma siinä buranaa nielessä, että oksennan kohta. Vihaan sitä ja en ole koskaan joutunut kuukautiskipujen takia oksentamaan. Nyt vain tuntui, että tämä oli elämäni pahin kramppi.
Istuin hereillä vielä n. 30-40min, koska lääke ei vielä tuntunut auttavan. Itkin ja olin kyyryssä, tuijottaen laventelin värisiin lakanoihin. Sitten muistikuvat on tosi heikot. Taisin käydä maaten ja ajatella, että kyllä nyt alkaa auttamaan, että kipu edes vähän laantuisi ja saisin unesta kiinni. Aikaa nukkua oli enää kaksi tuntia.

Kun kello sitten soi kahden tunnin päästä, se tuntui aivan kymmeneltä minuutilta. Kipu oli poissa ja olisin vain halunnut nukkua. Tää on jotain elämän hauskaa pilailua mun kustannuksella.
No, olin luvannut mennä sinne iventaarioon ja iskä oli kanssa lähdössä kuudeksi töihin, joten hänen piti ensin heittää mut kaupalle ja jouduttiin lähtemään vähän aikaisemmin ajamaan.
Oli ihan pimeää ja jäätävän kylmä. Mietin vain koko automatkan sitä, että ei tarvisi kestää kuin neljä tuntia ja loppuukohan se koskaan.
Alussa kittasin pari kupillista kahvia ja kotona vedin jo yhden kupillisen. Vihaan kahvin makua ja en muuten olisi juonut, jos en olisi luottanut siihen että se saa mut piristymään ainakin työpäivän ajaksi.

Tässähän hauskaa nyt on vielä se, ettei mun työpäivä ole vielä ohitse. Mulla on vielä iltavuoro toisessa kaupassa. En halunnut päikkäreitä nukkua, koska illalla sitten saatan kukkua hereillä pitkään. On vaan jaksettava palvella ihmisiä iloisesti se toiset neljä tuntia ja sitten on vapaata lauantaihin saakka. Pitää vain toivoa, että tääkin vuoro menisi helposti läpi.

Kun kävelin kotiin, kävin matkalla kaupungin kautta. Kävin hakemassa uuden Neil Gaiman - kirjani (taas) ja kävin katsomassa ale-vaatteita parissa lempparipaikassani.
Ajattelin ensin hakea ruokaa subista, mutta päädyin halvempaan, ja ravitsevampaan vaihtoehtoon. Eli hain kaupasta pakasteesta porkkana ja palsternakka tikkuja ja kasvispihvejä.
Tän kuukauden ajattelin myös pitää hitusen herkkulakkoa ja siihen kuuluu roskaruoka. Ei siis mitään ranskalaisia, vaan mieluummin se terveellisempi vaihtoehto.

Oon nyt kerännyt mun koulunhaku-portfolioon mun töitä ja mietin vain riittääköhän ne tuohon kouluun. Pitää vain toivoa. Onneksi viimeinen päivä palauttaa se on vasta ensi keväänä, mutta haluan jo aloittaa nyt suunnittelemaan omannäköiseni.

Kuvissa on nyt myös se mun ale-mekko, jonka eilen ostin H&M:ltä. En ole vain ihan vielä varma, minkä kanssa sen yhdistän. Ehkä musta bleiseri sittenkin?

//

Last night didin't go so well. I was about to go to sleep when suddenly my stomach starts to cramp SO much. It was the worst kind I've ever had.
I made myself to fall asleep, and it was difficult but I didin't want to stand up, I thought it goes worse if I do anything and it will pass if I just get some sleep.
Well, I woke up again after a hour and it was so bad I just had to stand up and go to pick some pain killers from kitchen. I couldn't sleep next 30-40 minutes because I fell like I'm gonna throw up for that pain. I just sat and cried for a little while before I laid down and don't remember it.
Next two hours, which fell like 10 minutes, my alarm started to yell and I had to wake up. My stomach ache was gone and I just wanted to sleep but I had morning shift at 6am and dad was going to work at same time so we had to leave early so he had time to drop me first.

After the shift I had to walk home, I almost fell that distant pain when I walked and I was so exhausted. And no, I didin't sleep yet. I wanna sleep when I come home. I know I'm half dead by then but then I probably go sleep early. 
I pumped two cups of coffee in me in work earlier and I hope it takes me trough the evening shift.

I went to pick my second book from store because when I was browsing cute sweaters in H&M, I got text from book store and it was almost opposite site of H&M in shopping mall so I just had to take some 10 steps there and there was my Stardust book by Neil Gaiman. I've waited for that one and now I'm gonna read it, probably fast and excited.