Bali adventures | day 7

Nyt on viikko takana Bali-elämää ja olen tässä ajassa ehtinyt polttaa koko selkäni, uida 33 kierrosta, oppinut kokkaamaan, nähnyt miten kahvia tehdään, kuunnellut luontoa ja itseäni, rikkonut yhdet kengät ja kävellyt jalat rakoille.
Kävimme tänään Tegenungan- putouksilla ja riisiviljelmillä ('riisiterasseilla'). Oppaan ideana lähdimme myös käymään kahviviljelmillä ja ostimme mukaan makukahveja ja teetä, ja näimme, kuinka maailman kalleimmista kahveista valmistetaan.

Kahvin maistajaisia näissä maisemissa, yes pls. Voisi olla useamminkin.
Käytiin tutustumassa Balilaisen kahvin valmistukseen. Valikoimaan kuului myös kahvi, joka on maailman kalleinta, Kopi Luwak. Se valmistetaan ylläolevan kissaeläimen ulosteesta, kun kyseinen sivettieläin syö ensin kahvinpapuja ja sitten lopulta ulostaa sen. Saimme haistaa, ja olisimme saaneet maistaakin kahvia pientä 3€ maksua vastaan, mutta koin olevani onnellisen epätietoisessa asemassa, etten tiedä miltä kissan uloste - kahvi maistuu.
Mun lemppareiksi heidän valikoimastaan osoittautui inkiväärikahvi, jota ostin myös kotiin. Mukaan lähti myös kookoskahvi ja meinasin ostaa vielä kaakaokahvia, koska se oli kyllä kanssa sellaista herkkua, että en sitten lopulta uskaltanut mukaan ostaa. Joisin sen muuten aika varmasti viikkoon.
Inkiväärikahvi sopii hyvin just kylmille päiville, jos vaikka kurkku tuntuu kipeältä tai vaikka ihan muuten vaan. Siinä on ihanan vahva inkivääri, joten kahvissa se tuntui aika hauskalta.
Vaniljakahvi oli kanssa hyvää, kuin myös mangoteen- tee, jota Satu osti itselleen. Itse olen enemmän kahviperso ja hamuan erikoiskahvien perään.

Ennen kahvikierrosta, me käytiin nopeasti katsomassa riisiterassit. Aivan huikea nähdä livenä pitkälle ulottuvat riisiplantaasit kerroksittain.
Kun olimme kiertäneet kahvikierroksen ja ostaneet kassit täyteen kahvia ja teetä, opas vei meidät läheiseen ravintolaan, joka osoittautui melko pian 'karppiravintolaksi'. Jos se ei jo kertonut ravintolan teemasta, että porttien edessä vahtii kaksi lapsen kokoista karppipatsasta, niin jo viimeistään heti sisään astuttua käy ilmi, että tässä paikassa on enemmän kaloja, kuin ihmisiä.
Jokaiselle 'terassille' pääsi sillan yli ja sillan alla, yllätys yllätys, oli karppeja.

Lopuksi kävimme vielä Tengenungan- putouksilla ja olisin mielelläni mennyt ihastelemaan lähemmäksikin, mutta en kehdannut yksin lähteä seikkailemaan nyt.
Kuitenkin näky ylhäältä oli jo niin jylhä, että se riitti minulle. En päässyt toteuttamaan basic white girl- unelmaani pienemmän putouksen alle, jossa autuaana seisoisin bikineissä ja joku ottaisi niin kovin 'spontaanin' kuvan.
Jonain päivänä sitten.