bliskučy

Pyydän vanhoilta ja uusilta lukijoilta pyhästi anteeksi hiljaisuutta blogissani. Se saattaa saada monet ärtymään, vaikka toisaalta en jaksa ymmärtää miksi se saa monet repimään hiuksiaan. Kysehän on VAIN blogista, joka on alunperin kirjoitettu blogin kirjoittajaa itseään varten. Tai näin minä näen blogini. Valehtelisin jos väittäisin etten olisi miettinyt blogitekstejä sen perusteella, mistä ihmiset pitäisivät. Mutta enimmäkseen nämä päivitykset ovat muistilappuja minulle.
Esimerkiksi Muusa Who-blogini on nyt suljettu kaikkien uteliailta katseilta, mutta en voisi millään poistaa koko blogia, koska se sisältää kaiken mitä olen kirjoittanut vuodesta 2009 saakka viime vuoden syksyyn. Sieltä olen luntannut monet syntymäpäivät, valokuvat kerännyt talteen tietyiltä ajoilta ja huvikseen lukenut miten olen ihmisenä muuttunut (tulos: pahempaan suuntaan).

Kuten nokkelimmat pokkelimmat saattoivat huomata; minä kirjoitan blogitekstiä suomeksi. Iiks.
Tämä on tietynlainen testi.

(tässä välissä mussutan paahdettuja ja suolattuja pistaasipähkinöitä kuin maaninen orava)

Olen viime päivät kuluttanut hoitamalla ystäväni koiraa (nyt viikko ohitse) ja katsonut paljon indie-elokuvia.
Tänään sitten kävin ostamassa erään ihanan elokuvan nimeltään The Pretty One. Olen jo pitkään miettinyt kyseisen elokuvan katsomista ja eilen (kyllä, ennen kuin edes ostin elokuvan) katsoin ja tykästyin. Plus täytyy sanoa, että Jake Johnson (Nick sarjassa Kolme miestä ja tyttö aka New Girl) on aivan mielettömän seksikäs tuuhean parran kanssa.
Ajattelin tehdä seuraavan blogitekstin näistä ihanista indie-elokuvista.

Sunnuntaina käyn vihdoin kokeilemassa Roller Derbyä.

Sulla on mieli täynnä rakkautta ja tappajan kuvia.

Olavi Uusivirta - Paperisiivet

Tänään ensimmäistä kertaa nousin väärään junaan, tai nimi oli oikea, laituri oli oikea, mutta   junan suunta oli väärä. Turhauduin ja ahdistuin kun tajusin ettei tää juna veisi mua oikealle laiturille. En kuitenkaan ollut ainoa kenen kouluun meno oli mennyt päin kettua.

Tavattiin tyttöjen kanssa kaupungissa, kun otin junan toiseen suuntaan ja pääsin lähtöpisteeseen takaisin.

Kierreltiin kauppoja ja mukaan lähti mm. mekko, Sherlockin 3. kausi ja Viciousin eka kausi, villapaita, tuliaisia, pipo ja hiusvärejä.

Käytiin Burger Kingissä syömässä ja naurettiin miten huonosti on tullut syötyä koko reissun aikana. 

Käytiin Oasis:ssa taas ja olisin löytänyt ihanan Morrissey - paidan, mutta koko oli väärä. Perjantaina tulisi lisää, mutta Perjantaina on lähtö Lontooseen pakoon ahdasta kuuden hengen täyttä huonetta. 

Oasikselta lähdimme käymään  kaupan kautta markkina-alueella ostamassa jotain terveellistä ja tuoretta. Hannan kanssa ostettiin luumuja ja mansikoita. Terhi osti viinirypäleitä. Ihana päiväretki taas takana.

Viime yönä kävimme pitkää keskustelua sodasta ja miten vaikea olisi uskoa sellaisen mahdollisuuteen omana elinaikana. Eikä mitään sotaa olekaan vielä syntynyt,mutta jopa pienet muutokset saattaisivat vaikuttaa siihen.
Sodat tulivat uniin saakka ja aamulla oli pakko saada tilanneraportti, mutta netti ei toiminut kellään. Istuimme puoli tuntia ahdistavissa ajatuksissa, vaikka verhojen läpi aurinko loisti iloisen väristen verhojen läpi. Aurinko tuntui tänään kolkommalta, vaikka löysinkin väärästä junasta päivän lehden.

En koskaan halua puhua blogissani poliitikasta tai uskomuksista, koska mielestäni se on jokaisen oma asia ja ihmiset saavat uskoa mihin ikinä tykkäävät. Minun ei tarvitse tietää mihin lukijani uskovat tai keiden blogia itse luen. Mutta tämä Ukraina-asia on kyllä todella pelottavaa.